sunnuntai 6. tammikuuta 2013







Vuosikin vaihtui!


Vaikka vuosi onkin pelkkä numero kalenterissa, haluan ensimmäiseksi kiittää suuresti kaikkia ketkä ovat tukeneet ja eläneet rinnallani vuonna 2012. Erityisesti haluan kiittää läheisiäni, treenikavereitani, valmentajaani ja kaikkia puuhassa mukana olleita! Jokaista en pysty erikseen mainitsemaan, mutta he ketä tarkoitan tietävät sen kyllä. Täytyy todeta että vuosi 2012 oli kohdallani tähänastisen elämäni paras vuosi. Mihin ikinä päätinkin ryhtyä, onnistuin siinä aika lailla täydellisesti! Voitin suomen mestaruuden, sain mm-edustuspaikan, sain uuden opiskelupaikan ja mikä tärkeintä olen terve, voin hyvin ja rinnallani ovat edelleen kaikki ne rakkaat ihmiset jotka olivat vuoden alussakin ja käsittääkseni myös he voivat suht hyvin. Iso kiitos onnistumisistani kuuluu heille.

Olen äärimmäisen tyytyväinen kaikkeen mitä olen saavuttanut mutta suuntaan kuitenkin katseen jo tulevaan ja aina tulee pyrkiä parempaan! Vuonna 2013 tulee olemaan kova työ jotta saan ja saamme siitä tehtyä edellistäkin vuotta paremman ja onnistuneemman. Olen kuitenkin enemmän kuin onnellinen asemastani ja siitä että saan elää unelmaani, eli treenata kohti kansainvälisiä kilpailuja ja nautin joka hetkestä ! Tervetuloa uudet haasteet ja toivon onnistuvani niissäkin ! ! : )


8 weeks out ja kehittymisviikko


Kevyt, kevennys tai huili –viikko ( mitä nimeä kukakin haluaa käyttää) ja sen tarpeellisuus jakaa monesti ihmisten mielipiteitä. Ehkä hauskin ja persoonallisesti paras kommentti joka aiheesta muistuu mieleen tulee ammattikehonrakentaja Branch Warrenin haastattelusta, jossa liharekalta kysyttiin hänen tyyliään ja mielipidettä kevyestä viikosta - ”Kevyt viikko? Onko se joku uusi naisten kuukautisside-merkki?” :D Kaikki respecktit Warrenin HC-asenteesta! Itse näen nykyään kevyen viikon pikemminkin kehittymisviikkona, kaikki fyysinen kehityshän tapahtuu nimenomaan levossa! Etenkin naturaalina kovaa treenatessa kehittymisviikko, tai jonkin muun ajoittainen kevennys on mielestäni optimaalisen kunnon ja suorituskyvyn saavuttamisen saavuttamiseksi äärimmäisen tärkeä. En näe kevennystä löysäilynä, vaan lukeudun niihin joiden mielestä silloin mikäli kevennystä ei koskaan tarvita ei ole treenattu tarpeeksi kovaa!

Se miten usein tai minkälaisia kevennyksiä kukakin tarvitsee, on taas täysin yksilöllistä. Oleellisinta tässäkin asiassa on oman kropan kuuntelu ja sen tunteminen. Viimeisen kahden vuoden aikana olen kaksi kertaa onnistunut saamaan päälle kuumeen ilman mitään muita flunssan tms. oireita ja lääkärireissulla tulehdusarvojen jne. tsekkausten jälkeen ainoaksi syyksi kuumeilulle on todettu lievä ylirasitustila. Kokemuksen kautta kroppaa tosiaan oppii kuuntelemaan ja pyrinkin edelleen ennen jokaista kevennys - eli KEHITTYMISviikkoa pääsemään aivan ylirasitustilan rajamaille. Ylirasitustilalla tarkoitan muuten nimenomaan ylirasitustilaa, enkä ylikuntoa jotka ovat kaksi täysin eri asiaa. Omassa kropassani yksi ensimmäisistä konkreettisista merkeistä ylirasitustilan lähestymisestä on kropan meneminen ”kierroksille” kortisolitasot nousevat ja kuvioihin tulee nukahtamisvaikeudet. Mikäli en tuossa vaiheessa rupea yhtään höllämään hyvin nopeasti ollaan taas lääkärissä ihmettelemässä mystistä kuumetta ja mittaamassa veriarvoja. Treenatessani ”pelkkää bodausta” treenisyklini olivat usein pidempiä, tällä hetkellä lajitreenit ovat sen verran kroppaa kokonaisvaltaisesti rasittavia että näitä kehittymisviikkoja tulee suhteellisen tiiviisti. Nykyisenä systeeminäni onkin mun ja Teemun (valmentajani Teemu Eloranta) pähkäilemät kolmen – neljän viikon syklit. Treenaan kolme viikkoa mahdollisimman kovaa, treenipäivät sisältävät usein tuplatreenejä ja totaalilepopäiviä tulee treeniviikkoina normaalisti yksi tai korkeintaan kaksi. Treenejä koetetaan koventaa kokoajan ja kovimmat treenit on aina tarkoitus tehdä juuri ennen kehittymisviikkoa jolloin aletaan keikkua jo aivan ylirasitustilan rajoilla. Kroppaa toki pyritään kuuntelemaan kokoajan ja jos jollekin ylimääräiselle lepopäivälle on tarvetta, niin se pidetään. Pääsääntöisesti treenaan kuitenkin nousujohteisesti kolme viikkoa ja lepään sekä kehityn yhden ja sitten taas täynnä uutta tarmoa kohti uutta treenisykliä ja homma toimii kuin pikajunan vessa ! ! : )
Mitä sitten teen hienosti nimeämälläni kehittymisviikolla, riippuu aivan tilanteesta. Yleensä kyseisellä viikolla jää hiukan enemmän aikaa muulle elämälle, joten hoitelen rästiin jääneitä kouluhommia, teen työpaikalla hiukan kertymätunteja sisään ja vietän myös mahdollisimman paljon aikaa itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Pyrin kuitenkin tekemään joka päivä valintoja ja asioita jotka johtavat parempaan kuntoon, suorituskykyyn ja sitä kautta parhaaseen mahdolliseen kisasuoritukseen. Tässäkin asiassa pyrin ja pyrimme Teemun kanssa kuuntelemaan mahdollisen tarkasti allekirjoittaneen kroppaa. On normaalia että teen jotain kevyttä treeniä, uintia venyttelyä tai nopeusvoimatreeniä mutta on myös täysin normaalia jos olen tekemättä mitään ja sen päälle huilaan, mikäli se tuntuu asialta joka johtaa siihen parhaaseen kisasuoritukseen.

Mitä nyt sitten tällä kertaa tein ”kevyellä viikolla”? Koska tällä viikolla ei varsinaisia treenejä juurikaan kertynyt kertaan nopeasti miten nämä päivät kuluivat. Maanantaipäivä meni päivätöissä, välissä rautakaupassa käynti ja pikku päikkärit. Vuosi vaihtuikin sitten mukavasti juoppovahtina paikallisen ravitsemusalanliikken ovella. Porukkaa oli paljon ja jengillä hyvä fiilis, varsin mukava ovivuoro siis.

Tiistaina päästiinkin sitten siihen mistä mielestäni varsinainen vahvamieskilpailuun valmistautuminen tavallaan lähtee. Se nimittäin alkaa jo ennen varsinaisia treenejä, sillä ensin täytyy valmistaa tai hankkia varsinaiset lajitreenivälineet. Osan tulevien mm-kilpailujen lajitreenivälineistä tein, hankin ja sain jo heti sm-kilpailujen jälkeen. Vielä kuitenkin muutamia laitteita uupui, joten tiistaipäivä pyhitettiin niiden väsäilyyn. Teimme treenikaverin kanssa Husefell-stone:a ja auton perännostoa vastaavaa maastavetolaitetta. Itseäni kyseisissä hommissa auttaa se että olen maalta kotoisin ja isäukon kanssa ollaan värkkäilty jos jonkinlaista härpäkettä aina. Hitsailemaan aloin opetella ala-aste ikäisenä ja teininä ollessani oppisopimustöissä hydrauliikka- ja pneumatiikka-alan pienyrityksessä opiskelin samaan aikaan kone – ja metallialanosatutkinnon. En väitä olevani ammattilaisen tasoinen metallimies mutta riittävän taitava siihen että esimerkiksi vahvamieslajeissa tarvittavien laitteiden värkkäily onnistuu, niillä kun ei tunnetusti tarvitse ampua ;). Materiaalia näihin projekteihin meille on sponsoroinut muun muossa Suomen Tarvemetalli Oy, Kouvola. Mikäli tarvitset hinta/laatu-suhteeltaan hyvää tarvemetallia ja arvostat ystävällistä asikaspalvelua löydät Tarvemetallin kotisivut sekä yhteystiedot klikkaamalla tätä.
Allekirjoittanut leikkaamassa radoitusta Husafell-Stoneen
Maastavetolaitteen ensimmäisiä saumoja
Nalle ja valutyömaa
Keskiviikkona taas oli edessä normi päiväduunit ja sen jälkeen olkapäiden ja rintarangan hierontaa by my coach eli Teemu Eloranta. Hieronnassa olen käynyt keskimäärin kerran viikossa, hierontapäivä satutetaan yleensä treenittömälle päivälle ja viimeviikolla se oli torstai (unohdin vain mainita asian viimepostissa). Hieronnan jälkeen en illalla oikeastaan sitten tehnytkään juuri mitään muuta kuin söin, huilasin ja nukuin.


Torstaina tuli kesken duunipäivän erittäin mukava yllätys, kun Hartikaisen Janne soitti mulle. Jannen kanssaan on ollut jo aiemmin puhetta että hän antaisi mulle vinkkejä ja opettaisi tekniikoissa. Janne oli menossa torstaina itse salille ja kysyi pystyisinkö lähtemään oppiin. No nopeat järjestelyt työpaikalla ja pääsin kuin pääsinkin lähtemään, ei muuta kun leimaus ulos merkillä oma asia ja nokka kohti Lahtea. Janne tosiaan opasti tällä kertaa allekirjoittaneelle rinnallevedon ja työnnön saloja ja voin kertoa että reissusta tarttui mukaan enemmän kuin kourallinen todella hyviä tipsejä. Muutama muukin sen tason vinkki tuli, että tietyt nyanssit omissa treeneissäni tulevat muuttumaan. Niistä ehkä tarkemmin tulevaisuudessa. ;)

Tenkiikkaharjoitusten ohessa tuli tehtyä hiukan myös venyttelyä.

Kokonaisuudessaan tuo kyseinen reissu nostatti meikäläisen fiiliksiä aivan valtavasti! Jotenkin tuntui hurjalta kun muistelin sitä, että 2010 kokeillessani ensimmäistä kertaa vahvamieslajeja katselin about kaikki mahdolliset aiheeseen liittyvät youtube-videot mitä ikinä vaan kerkesin ja pystyin. Katselin ja luin myös juttua Jannesta ja muistan miettineeni että tuollainenkin äijä asuu Suomessa, -105kg kolminkertainen maailman vahvin mies!!! Muistan kun se kaikki tuntui silloin joltakin älyttämän hienolta, sellaiselta jota ei voi koskettaa ja nyt itse olen se ketä Janne opastaa ja neuvoo ja mä olen treenamassa kohti mm-kisoja ! ! : ) Toki edelleenkin kaikki tuntuu valtavan hienolta ja en vieläkään ole saavuttanut lähellekään sitä mitä haluan, mutta olen matkalla sinne ja suunta on oikea ! ! : ) Suurimmat rispectit ja kiitokset Jannelle !
Kaksi komeaa ja vahvaa . . Vai oltiinko me sittenkin vielä vain rumia ja heikkoja ? 
Lahden reissun jälkeen palasin ruuan jälkeen hetkeksi töihin ja töistä sitten painelin taas Teemun hierottavaksi, tällä kertaa murjottiin jalkoja auki. Hieronnan jälkeen suunniteltiin käytännön järjestelyjä tulevaa jenkkilänreissua varten ja vaikuttaakin siltä että meillä on tulossa aivan a-luokan reissu. ;)

Perjantaina taas kerran päiväduunit jonka jälkeen painelin jäsenkorjaaja Jani Niemisen manipuloitavaksi. Tämä oli itselle hiukan speciali-homma koska en ole aikuisiällä käynyt kertaakaan jäsenkorjaajalla. Teemun mielestä nyt oli hyvä aika tsekata että kaikki on varmasti paikallaan ja kunnossa, sain kuin sainkin saman tien ajan Janille joten ruoto tarkistettiin ja se olikin yllättävänkin suorassa kaikin puolin eikä mitään vääntöhoitoja tarvittu laisinkaan. Pientä manipulaatiota ja nyt kaikki on prikulleen paikoillaan ja matka kohti Arnoldia jatkuu entistä varmemmin askelin . . : )
Jani Nieminen

Lauantaina jatkettiin Nallen kanssa lajitreenikamojen tekoa. Tällä kertaa saatiin aikaiseksi autonperännostoa vastaava maastavetolaite, työntö/veto-kelkka ja Husafell-stone.
Viikon aikaansaanoksia

Sunnuntaina, eli tänään kävin moikkaamassa vanhempiani Luumäellä ja samalla hain peräkärryn että saan siirrettyä uudet lajitreenikamat treenipaikalle. Hoitelin viikon mittaan muutenkin paljon juoksevia asioita. Tänään allekirjoitin myös yhteistyösopimuksen Fitnesstukun kanssa, joten nyt olen sitten virallisesti mukana Team Fitnesstukussa ! Olen kyseisestä yhteistyöstä enemmän kuin innoissani, Fitnesstukku on pohjoismaiden suurin lisäravinnealan yritys ja tuotevalikoima on todella laaja, löydän siis lisäravinteiden osalta kaiken tarvitsemani täältä. Käykää tekin ihmeessä tsekkaamassa, sivuilla on myös kokoajan päivittyviä loistavia tarjouksia ! 

Tälläinen oli tämä viikko. Ensi viikolla käynnistyvät taas todelliset kunnon treenit ! Olen todellakin latautunut ja intoa täynnä enemmän kuin heliumpallo ! ! : )  Heti huomenna on tarkoitus startata treeniviikko punnerruksilla, mutta siitä lisää ensijaksossa ! ;)

Stay tuned ! 

:Sami

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti